Artikkeliaihe: #kohtaaminen #sosiaalipsykologia
Meillä ihmisillä on sisäsyntyinen tarve tulla hyväksytyksi. Se on yksi onnellisuuteemme, ihmisarvoomme, toimintakykyymme ja toivoon liittyvistä perustarpeista. Et olisi sinä, ellet olisi voinut kasvaa dialogissa muiden ihmisten kanssa. Osa olemassaoloa todentuu aina suhteessa muihin ihmisiin; Kuinka olet tullut nähdyksi ja hyväksytyksi? Minkälaisissa olosuhteissa olet kasvanut? Entä minkälainen elämäsi on ollut? Kuka olet tänään ja kuinka voit tänään? Kuinka kuvaisit voimavarojasi ja itsetuntoasi? Tärkeitä kysymyksiä, joita toivon Sinun pohtivan.
Meillä on erilaisia katseita, joilla ympärillä olevia ihmisiä katselemme – huomaamme sitä itse tai emme. Myötätuntoinen katse, hyväksyvä katse, tuomitseva katse, viipyilevä katse, ihaileva katse, vihainen katse, halveksuva katse, ilkikurinen katse, virnuileva katse, arvosteleva katse, armoton katse, kiitollinen katse, utelias katse. Meistä jokainen on tainnut olla näiden esimerkkinä lueteltujen katseiden kohteena jossakin vaiheessa elämäämme. Tiedämme miltä ne saavat olomme tuntumaan, tiedämme kuinka ne vaikuttavat itsetuntoomme ja toimintaamme, uskallukseemme ja sisukkuuteen elämässä. Tämän kautta voimme ymmärtää, kuinka paljon sillä on merkitystä, kuinka toisiamme katsomme ja mitä toisissa näemme.
Jollakin tavalla kaikki, mitä näemme toisessa, on heijastus omasta itsestämme. Mitä tutumpi ihminen, sen varmemmin meillä on myös uskomus siitä, mitä toinen on ja mitä hänessä tunnistamme. Uskomus ei aina ole yhtä kuin totuus. Voi olla myös monia totuuksia.
Myös omat arvomme suuntaavat tapaamme kohdata toinen ihminen. Samankaltaisen arvomaailman omaavaa ihmistä on helpompi katsoa hyväksyen vaativammallakin hetkellä, kuin tyystin erilaisten arvojen mukaan elämää toteuttavaa kanssakulkijaa. Kaikki, millä on juuri tällä hetkellä merkitystä, puhuttelee tunnemaailmaamme ja siihen reagoimme.
Ihmisyys ja inhimillisyys ovat tärkeitä. Mitä ne merkitsevät Sinulle? Saatamme ajoittain, kuka harvemmin, kuka päivittäin, olla ankariakin itseämme kohtaan. Aivan valtavan usein olemme todella ankaria myös muita kohtaan. Tiedämme, miten helposti kovassa stressissä sanoitamme esimerkiksi kaikkein rakkaimmillemme helposti valtaosan vuorovaikutuksestamme negatiivisesti. Samoin päivittäinen tapamme keskustella saattaa joskus soljua melko ankaraksi, unohtaen inhimillisyyden. Hiljakkoin kuuntelin surullisena sivusta pienen ryhmän puhetta opettajastaan, jonka tekemiä ohjeita he sanoivat sekaviksi ja kuinka kokeet oli jaettu väärin päin ryhmien välillä. Surin siksi, että tiesin tuon opettajan sairastaneen hyvin vaikean syöpäsairauden leikkauksineen, mutta samanaikaisesti pysyneen toimintakykyisenä ja kiinni elämässään, kun sai tehdä rakastamaansa työtä koko sen ajan. Tätä eivät nuo ihmiset keskustelussaan tienneet, enkä voinut sitä kertoa. Ennen kuin avaamme suumme arvosteluun, voisimme miettiä uudemman kerran sitä, että ellei meillä ole mitään hyvää sanottavaa, voisimmeko olla vain hiljaa, emmekä ainakaan vahingoittaa toisia ihmisiä ylipäätään.
Joskus voi siis olla viisasta jättää jotakin sanomatta, ellei voi sanoa mitään hyvää. Sekin voi sopivissa tilanteissa olla merkittävä hyvä ja arvokas teko toista kohtaan, mutta myös itseäsi kohtaan. Ethän ota itsekään myrkkyä, ja oleta, että toinen kärsii siitä. Sama sanojen kohdalla. Entä jos aloittaisimme siitä, että huolehdimme omista sanoistamme.
Tärkeää on hyväntahtoisuus, halu nähdä toisissa hyvää. Halu sanoittaa sitä ja antaa sille tilaa.
Sillä miksi ei? Miksi et eläisi vähän hyväntahtoisemmin, vähän ystävällisemmin, vähän uteliaammin, vähän rennommin. Kaikkeen et voi vaikuttaa, mutta omaan toimintaasi voit. Mitä arvoa haluat palvella eniten? Kylmiä ja kovia arvoja, joka tarkoittaa toisen nolaamista, painostamista, arvostelua, vähättelyä. Vai haluatko arvostaa ihmiselämää sinänsä, antaa vähän armoa kanssakulkijoille, vaikka he töppäilevätkin. Nostaa vähän katsetta maasta ja katsella kauemmas – millä on sinulle oikeasti merkitystä? Älä astu viivan toiselle puolelle, pysyttele viivan samalla puolella.
Opi näkemään kaikki se hyvä toisessa ihmisessä. Tunnista ajatustottumuksesi.
Sinun tämänkin päiväsi tunnetila ja tapasi toimia on lapsiesi lapsuuden sisältö, iso osa kollegasi päivää tai esimerkiksi puolisosi parisuhde. On siis tärkeää että mietit, millaista arkea elät, ja minkälaisin silmin katsot elämässäsi mukana olevia ihmisiä.
Voi hyvin, elä rohkeasti ja katso kuinka hymy vastaa hymyyn. Olet tärkeä! Kiitos ajastasi!
Riikka Koivisto
Riikka Grå 
Kiitos Riikka! Puhut taas asiaa .
TykkääTykkää