Vastavuoroisuudesta – onko ihmissuhteesi elossa?

Artikkeliaihe #vastavuoroisuus #ihmisyys #sosiaalipsykologin #blogi

Kello kymmenen illalla juuri nukahtamassa ollessasi saat viestin ystävältäsi: ”Täällä metsässä kuljeskelen iltakävelyllä ja tuli mieleeni lähettää sinulle hyvän yön toivotukset”. Siristellen luet viestin, ja nukahdat hyväntuulisena. Sopivassa hetkessä heti tai myöhemmin vastaat jotakin mukavaa ystävällesi. Onnittelut, ihmissuhteesi on elossa!

Tapaat ystäväsi kahvilassa tai lähdet hänen kanssaan kävelylle. On tuiki tavallinen päivä ja keskustelu käy vilkkaana, korvat kuuntelevat toista valppaana. On helppoa hengittää ja jutella. Molempien kuulumiset ovat agendalla. Onnittelut jälleen, ihmissuhteesi on elossa.

Muistatko tilanteen, jossa pysyit ystäväsi vierellä ollen käytettävissä silloin, kun hänellä oli vaikeaa? Ja nyt, kun sinä tarvitsit tukea, hän pysyi rinnallasi. Onnea, ihmissuhteesi on elossa. Elossa koska suhde on vastavuoroinen. Molemmat teistä suhtautuvat toisiinsa tasaveroisena ihmisenä ja jakamisen kokemus palkitsee.

Vastavuoroisessa ihmissuhteessa on hirvittävän helppo olla oma itsensä ja siinä roolissa, missä vastavuoroisuus milloinkin toteutuu. On helppo nauraa, itkeä, olla hiljaa, pelleillä, tehdä töitä, uskaltaa, heittäytyä ja joustaa. Helppoa myös siksi, että vastavuoroisuudessa toinen on tukenasi, haluten hyvää.

Vastavuoroisuus boostaa energiatasoasi, itseluottamustasi ja mikä parasta – elämänhaluasi! Niin iso osa ihmisten keveistä askelista ja hymystä on syntynyt jostakin tilanteesta, jossa mukana on ollut yksi tai useampi kanssakulkija. Saatko mielikuvaa jostakusta, joka hyväntuulisena kävelee rinnallasi? Pidä kiinni, ystävysty, tee töitä hänen kanssaan – millä elämänkentällä nyt olette ikinä kohdanneetkaan.

Jos vastavuoroisuus ihmissuhteessa puuttuu, toinen osapuoli jää jotakin vaille. Tunnistamme sen helposti. Tekemisen yllä on varjo, eikä toisesta voi olla aivan varma. Fiilis on jumissa. Emme ehkä tiedä, miksi meidän on välillä helppo, välillä jotenkin hankala tavata toista. Emme rentoudu. Voimme huomata toisen nauravan joskus ivallisesti yrityksellemme. Vastavuoroisuudesta ei kerro se, jos vain toinen tulee kuulluksi, jos vain toinen on aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa, jos toinen ei koskaan vastaa viesteihin. Tai jos roolisi ihmissuhteessa on yksinomaan vain olla työkaluna toisen pyrkimyksissä mutta et saa itsellesi tilaa tai omille pyrkimyksillesi huomiota. Tämä ei lupaa pitkää ikää ihmissuhteelle. Vastavuoroisuus siis särkyy, mikäli toinen käyttää sinua hyväkseen tai jättää huomiotta ajatellen toistuvasti vain omaa etuaan. Myös akuutit kriisit ja masennus tuottavat ohimeneviä häiriöitä vastavuoroisuudessa, jotka korjaantuvat kriisitilanteen tasaannuttua ja masennuksen hellittäessä.

Onneksi elossa olevissa ihmissuhteissamme toteutuu ja vallitsee vastavuoroisuus joka on ihmissuhteen liima. Tunnemme tavatessamme mm. sen, että läsnä on luottamuksellisuuden ilmapiiri jolloin saamme kokea tulevamme kuulluksi oikein.  Vastavuoroisuus tuottaa meille pääsääntöisesti mielihyvää, tukee perusturvallisuuden tunnettamme, saa meidät kokemaan olomme merkitykselliseksi. Toista on siis helppo lähestyä ja tapaamista odottaa mielellään.

Erityisen läheisestä ja toimivasta ihmissuhteesta kertovat erillään olon hetkenä mm. seuraavan kaltaiset ajatukset: ”Tuo toinen haluaa kuulla, mitä minä tästä ajattelen”. ”Voi kun se toinen soittaisi tai laittaisi viestin” tai ”Minun on kyllä laitettava viestiä tästä” tai ”Mitähän toinen tästä ajattelisi”. On joko ikävä, tai ”haluan kuulla mitä hänelle kuuluu ja kertoa mitä huikeaa aivoni ovatkaan taas tuottaneet ideoiksi”. ”Soita soita soita.. Vai soittaisinko, soittaisinko, soittaisinko”?

Vastavuoroisessa ihmissuhteessa voidaan olla montaa eri mieltä asioista, ja eriävienkin mielipiteiden kohdalla toinen ihminen koetaan kannustavaksi ja hyvää tahtovaksi, eikä toista missään tilanteessa nolata. Oletuksemme toista ihmistä kohtaan on lähtökohtaisesti se, että hän haluaa meille hyvää, hän haluaa minun onnistuvan tärkeissä asioissa ja hän myötäelää kertomuksiani ja niiden kautta elämääni. Huojentavaa ja rentouttavaa.

Kiitos, kun annoit aikaa artikkelille.

Riikka Koivisto