Pomo älä moiti! Kiitä vaikka.

Pomo, sulla on valtaa. Se nyt on selvä. Kiinnostaa kuitenkin se, kuinka sitä valtaa käytät.

Arvostava palaute

Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi myönteisessä valossa ja kokea olevansa arvostettu. Arvostettu ihminen tekee työnsä hyvin ja usein vielä paremmin, mitä koskaan osaat edes odottaa tai vaatia. Arvostava palaute antaa ihmiselle mahdollisuuden kokea ammattiylpeyttä, osaamisen iloa ja merkityksellisyyden tunnetta – työllä on väliä.  Arvostava palaute on onnistumisia rakentava työkalu, joka pitäisi olla pomon aktiivikäytössä.

Jos haluat miettiä kuinka tuttu olet arvostavan palautteen teeman kanssa, käy läpi, mitä työntekijäsi vastaisi seuraaviin kysymyksiin?

  • Koetko, että työtäsi arvostetaan? Mistä huomaat arvostuksen tai sen puutteen?
  • Kuinka toivot esimiehesi osoittavan arvostavansa sinua?
  • Keneltä saatu palaute on työsi kannalta merkityksellisintä?
  • Keneltä saatu kielteinen palaute vaikuttaa työhösi eniten? Miten?

 

Moittivan johtamistavan riskit

Moite työkaluna on varma työilon, sitoutuneisuuden ja motivaation deletoija. Tapa puuttua asioihin, jotka eivät ole hyvin ja vaieta asioista, jotka ovat hyvin, on yllättävän yleinen. Pieni negatiivinen vire tuntuu moitteelta, vaikka ei kulttuurissamme sellaiseksi toki ole tarkoitettukaan. Vakaa tarkoitushan on seriöösisti korjata työtä tuloksen suhteen olennaisempaan suuntaan. Olennaista on ymmärtää, että tunne on se, mikä saa meidät toimimaan – suuntaan tai toiseen.

Moite vie pohjan ehkä jopa työsuhteen koko tulevaisuudelta. Vaikka työsuhde jatkuisi, useampi sata päivää vuodessa huonolla fiiliksellä tehtyä ”pakkotyötä” ja kenties jopa huonon fiiliksen vuoksi laiminlyötyjä työtehtäviä tulee kalliiksi yritykselle. Varsinkin ylimmän johdon kritisointi osuu suoraan yrityksen liiketoiminnan tulokseen.

Moite laitetaan siitä johtuvan tunnereaktion myötä usein vielä kiertoon. Tämä näkyy usein riitaisana työyhteisönä. Negatiivinen fiilis puretaan työpaikalla ja tunteet tarttuvat. Kierre on syytä katkaista tietoisesti, nopeasti ja tehokkaasti.  Myönteisen ja arvostavan palautteen kautta voi ohjata toimintaa huomattavasti tehokkaammin, kuin moittivaksi tulkitun palautteenantotavan kautta.

 

Hyvä työpaikka on arvostavaa palautetta vaaliva työpaikka  

Hyvässä työpaikassa sen sijaan suhtaudutaan asioihin myönteisen kiinnostuneesti, avoimesti ja luottavaisesti. Osaamiseen luotetaan, mielipiteitä kysytään, vaihdetaan ja kuunnellaan riippumatta työnimikkeestä ja roolista. Kuunnellaan ja annetaan toiselle mahdollisuus tulla kuulluksi. Hyvät asiat sanoitetaan tietoisesti ääneen ja kehitettävätkin tavoitteistetaan myönteisen vireen kautta. Hyvässä työpaikassa sanotaan ääneen esimerkiksi ilahtuminen siitä, kun aamulla näkee työtoverin, kun toinen on onnistunut jossakin, jaksanut vaikean tilanteen läpi, keksinyt loistavan idean ja antanut päivään oman osaamisensa.

Hyvässä työpaikassa ollaan inhimillisiä, toisia autetaan onnistumaan, tavoitteet ovat yksilöllisiä ja lopulta isossa kuvassa yhteisiä. Jokainen tietää, mikä omassa työssä on olennaista tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä luo turvallisuutta joka luo jälleen hyvää motivaatiota ja tunnetta. Hyvässä työpaikassa ei vain suunnitella, vaan luodaan hyvää tulevaisuutta kysyen: Mikä on parasta, mitä voisi tapahtua?

Hyvässä työpaikassa uskalletaan myös kuunnella ja kokeilla tarvittaessa erilaisia työnkuvia. Varmistetaan, että kaikki ovat tehtävässä, jonka kokevat hallitsevansa ja johon ovat motivoituneet. Hyvässä työpaikassa kiitetään. Ollaan kiitollisia. Vaalitaan asioita, jotka toimivat. Fiilis on korkealla, tahtotila positiivisesti kympissä. Uskotko, jos sanon, että tämä osuu suoraan yrityksen liiketoiminnan tulokseen?

Pomon check list

Hyvä, arvostava palaute ja kohtaaminen tarkoittavat yksinkertaisia asioita. Esimerkiksi kysymykseen ”Kuinka toivoisit esimiehesi osoittavan arvostavansa sinua?” vastaukset ovat huikean kirkkaita – systemaattisesti, yrityksestä riippumatta. Kirkkaudessaan pysäyttäviä.

Vastaukset ovat:

  • Katso silmiin
  • Hymyile
  • Anna palautetta erityisesti, kun onnistun
  • Kerro onnistumisistani muillekin
  • Jos epäonnistun jollakin mittarilla, ole inhimillinen ja auta onnistumaan
  • Käsittele vaikeat asiat kanssani kahden kesken jos mahdollista
  • Kysy mielipidettäni
  • Luota ja anna vastuuta
  • Kuuntele mielipidettäni
  • Kiitä päivästä – aina

Pomo, saitko tältä päivältä kaikkiin ruksin?

 

Riikka Koivisto, YTM sosiaalipsykologi

 

Pomoja kuulolla?

Johtajan suurin menestyksen salaisuus on kuunteleminen. Vasta sitten tulee kaikki muu.  

Ihmiset haluavat tulla kuulluksi ja tulla kuulluksi vielä jopa oikein. Siten, että heidän mielipiteensä on kuultu, otettu vastaan ja hyväksytty, ymmärretty. Vasta tämän jälkeen voit johtaa heitä.

Työntekijäsi ovat avain menestykseen etenkin silloin, kun he ovat työstään innostuneita, sitoutuneita, motivoituneita. Silloin he ovat emotionaalisessa turvassa epävarmoinakin aikoina, tekevät parhaansa yrityksen eteen ja eivät juurikaan kärsi muutosvastarinnasta. Pikemminkin haluavat kehittää ja olla etulinjassa siihen parhaita reittejä rakentamassa.

 

Työntekijöissä on äärimmilleen joustavia ja kuuntelevia ihmisiä. Siellä on varsin aktiivisia asiantuntijoita ja vaihtoehtojen kartoittajia, jotka tunnistavat mahdollisia toimintamalleja, mutta kuuntelevat silti enemmän ulkopuolelta tulevia ohjeita, kuin tuovat omia löytöjään esiin. Sitten on heitä, jotka tuovat ajatuksensa vähintäänkin kirkkaasti esiin, suoraan tai takanapäin eivätkä aina myöskään jousta. Jokaisella heistä on ikään kuin eri pomo, sillä he näkevät pomossaan eri puolia, jotka vaikuttavat yksilöihin eri tavoin. Tätä emme usein tule ajatelleeksi. Jokaisella työntekijälläsi on eri pomo, vaikka olet sinä siinä, yksi ja sama.

 

Yhteistä on, että jokainen heistä tarvitsee pomon, joka on valmis kuuntelemaan sekä kysymään. Yhteistä on se, että vuorovaikutuksen pitää olla aktiivista ja elävää, päivittäistä. Asioista pitää puhua suoraan, kuunnella ja oppia vastavuoroisesti. On tiedettävä mitä henkilökuntasi ajattelee ja puhuu. Sen löydät vain olemalla riittävästi läsnä ja kuulolla. Käyttämällä lausahduksia ”kerro lisää”, ”hyviä näkökulmia”, ”kuinka sinusta tämän asian voisi tehdä” jätät enemmän tilaa muille. Se ei ole sinulta pois vaan voit löytää sieltä merkittäviä työhön liittyviä menestystekijöitä. Luottamus ja kyky uudistua asuvat tässä toimivassa vorovaikutuksessa.

 

Kun ihminen tulee syvästi kuulluksi ja ymmärretyksi, sen merkitys työssäjaksamiselle, motivaatiolle ja kehittymiselle on korvaamaton.

 

Osaatko sinä pysähtyä kuuntelemaan (ja kysymään)? Meillä voi olla tunne, että koska ymmärrämme kuulluksi tulemisen merkityksen, osaamme automaattisesti huomioida sen käytöksessämme suhteessa työntekijöihin. Se ei ole niin. Voi olla, että kaikesta tiedosta huolimatta toimimmekin niin, ettei ihminen koskaan ehdi muutamaa ensimmäistä lausetta pidemmälle, kun olemme jo omalla agendallamme tuomassa vähän näkökulmia asioihin. Harmillisesti tämä on enemmän kuin yleistä.

 

Tiedämme kaikki ihmisiä, jotka eivät koskaan kuuntele tarinaa loppuun, tai esimerkiksi kysy lisää. Ei, vaan he puhuvat jo heti kohta itsestään, omista ajatuksistaan, omista merkityksellisistä kokemuksistaan. Kuitenkin heille jää tunne, että he ovat kysyneet ja kuulleet, olleet kiinnostuneita ja tuoneet sen esiin. Absurdia. Muut ympärillä taas kokevat, etteivät tulleet kuulluksi eikä toinen oikeasti ole yhtään kiinnostunut.

 

Surullista on, että tällaiset johtajat eivät huomaa, kuinka työntekijät vastaavat vain lauseella tai kahdella, välttämättömimmän (päästäkseen pois tilanteesta). He eivät huomaa, että hiljaisempia työntekijöitä jännittävät keskustelut, koska he saavat aina takaisin vain itsestään irrallisia kommentteja, jotka eivät millään tavalla auta heitä työssään. Työntekijät eivät aina ehtisi tai jaksaisi kuunnella, yhteistä rajapintaa ei löydy. Ei olla enää omalla tontilla tai motivoituneita, vaan sen johtajan armoilla, joka ei oikeasti kuuntele tai välitä, vaikka niin luulee. Ethän ole sellainen pomo?

 

Kun ihminen tulee oikeasti kuulluksi, hän rentoutuu, muuttuu puheliaammaksi, uskaltaa sanoa ja tehdä enemmän, innostuu, kokee olevansa merkityksellinen. Tällainen työntekijä on aarre ja sinusta tulee aarre heille. Motivaatio, into, uskallus, hyvä olo, luottamus – niitä kai jokainen haluamme yrityksen pääomaksi.

Kuule, älä kössi vaan kuuntele. Vasta sitten voit johtaa.

 

Riikka Koivisto

johtaja

YTM sosiaalipsykologi

Saattohoitokodin johtajan ajatuksia henkilökunnastaan

Johtaja – rakasta henkilökuntaasi. Siinä on se moodi, jonka haluan jokaisen johtamistyötä tekevän ottavan harkintaan. Sana rakkaus on toki voimakas sana, johon jokainen liittää omia merkityksiään. Osalle sana on suhteessa lapsiin ja kumppaniin, perheeseen tai ystäviin. Osa kertoo rakastavansa työtään. Osa haluaa osoittaa rakkauttaan kanssakulkijoita kohtaan tekemällä pieniä hyviä tekoja tuntemattomillekin. Se, mitä haluan ymmärrettävän rakasta henkilökuntaasi sanomalla, on halu nähdä henkilökunnassa kaikki se hyvä, mitä siellä on. Se tarkoittaa kykyä ihailla sitä, mitä henkilökunta saa aikaan perustyötään tekemällä, kykyä ja halua sanoittaa tai osoittaa arvostusta, halua kertoa henkilökunnan osaamisesta eteenpäin. Se tarkoittaa kykyä katsoa ja nähdä, kykyä kuulla ja kuunnella, kykyä puuttua ja neuvotella, tavoitella, ohjata. Se tarkoittaa kykyä sekä uskallusta antautua sille, että voit oppia työntekijöiltäsi jotakin sellaista, jota ilman heitä et koskaan oppisi työstä tai itsestäsi.

Viime viikkoina olen jälleen kerran moneen kertaan ilahtunut siitä, miten huikealla ammattitaidolla hoitohenkilökunta tekee työtään suhteessa potilaisiin, heidän läheisiinsä, kollegoihinsa ja ympäröivään verkostoon. Saattohoito on erityisen vaativa osa-alue monella tapaa. Kuoleman läheisyydessä työskenteleminen on erilaista eikä työ sovi kaikille. On tietenkin osattava laajalti kivunhoidon ja muun oirehoidon alueelta, mutta samaan aikaan on kestettävä kuoleman läheisyyteen liittyviä tunnepurkauksia sekä potilailta että läheisiltä, lääkitessä ja hoivatessa on osattava kuunnella, sanoittaa tapahtuvaa ja tulevaa, uskaltaa käydä ne rankimmatkin keskustelut. On osattava antaa tukea ja olla ihminen ihmiselle. On tunnistettava se, mikä juuri nyt on tärkeää. Uutta mahdollisuutta ei ehkä enää tule. On myös itse oltava sinut kuoleman teeman kanssa.

Työhuoneeni on kohtuullisen keskellä taloa, ja kuulen hoitohenkilöstön käytännön työn äänet hyvin. Lohduttava puhe ja kuolemaan liittyvien asioiden keskusteleminen avoimesti, kiihkotta, lämmöllä ja hyväksyen, on jotakin sellaista, jonka toivoisin joskus kaikkien kuulevan. Se puhuttelee. On monta tilannetta, jossa tunnen pohjatonta nöyryyttä ja kunnioitusta sen edessä, miten hoitajat osaavat tuon keskustelun tehdä. Kuoleman lähellä he uskaltavat myös pitää potilasta siinä maailmassa, joka vielä on yhtä totta kuin lähestyvä kuolemakin, nimittäin siinä, että elämää vielä on. He tunnistavat hetket, jolloin voi kertoa hupaisia asioita päivän kulusta tai maailman uutisotsikoista. Olen joskus saanut vedet silmiini tällaisissa kevyemmissäkin hetkissä, kun olen työhuoneessani oman työni ohella kuunnellut potilaan ja hoitajan nauravan hervottomassa hepulissa jollekin asialle. Olen liikuttunut siksi, että olen tuntenut niin suurta kiitollisuutta siitä, miten hoitajat osaavat tuoda oikeaan hetkeen pienen tuulahduksen maailmasta, tarttua potilaan pieneen heittoon rakentaen siitä mainion herkullisen hetken. Elämä ei silloin sammu ennen aikaansa, vaan niin paljon elämyksiä ja pieniä hetkiä on koettavana.

Aivan samalla tavoin ajattelen todella ihmisten parasta haluavista lääkäreistä, jotka meillä työskentelevät, tukipalveluiden väestä, joka tarmolla ja taidolla huolehtii siitä, että potilaalla on viihtyisät, siistit tilat ja niin maukasta ruokaa. Ja toimiston ihmeitä tekevästä toimistopäälliköstä, joka sujahtaa tehtävään kuin tehtävään hymyssä suin ja kaikkia kannustaen. Tai upeista elämäniloa ja myötätuntoa tuovista vapaaehtoistyöntekijöistä. Osastonhoitajan tahtotila korkealuokkaiselle ja osaavalle hoidolle, sekä vankkumaton työ perustyön pitämisessä keskiössä on korvaamatonta. Oli aivan pakko sanoa hänelle, että ymmärtääkö hän ollenkaan itse, miten huikeaa työtä hän tekee. Siinä hän sitten virnuili vastineeksi, mutta hetki oli varmasti meille molemmille tärkeä. Ihailen myös sijaisiamme, jotka ovat osa työyhteisöämme, ja sujahtavat rytmiin mukaan heti saapuessaan. Olen kiitollinen. Olen niin kovin kiitollinen heistä.

Rakasta henkilökuntaasi!

terveisin, Riikka Koivisto